Tunnettuja henkilöitä

Aleyan Taverna ja Tavernan Aleya

Aleyan tavernalla on pitkä historia ja se perustettiin pian kaupunkeja yhdistävän tien valmistuttua ja se on palvellut matkalaisia jo 34 vuoden ajan noin yhden päivän matkan päässä kummastakin kaupungista. Tavernan perustivat alunperin nykyisen omistajan vanhemmat Augustus ja Aleya, joista Augustus valitsi nimen. Heille syntyi tytär, joka nimettiin tavernan tulevaisuutta ajatellen myös Aleyaksi.

Taverna on saanut hieman paremman maineen, ja on siksi myös aatelisten käyttämä. Asiaa on toki auttanut, että suurin osa muista majataloista ei ole menestynyt syystä tai toisesta. On olemassa monenlaisia tarinoita syistä, miksi Aleyan taverna on kestänyt niin kauan alueella, jossa toimii myös joitakin ryövärijoukkoja; osa arvelee omistajaa vahvaksi metsäläisnoidaksi, toiset epäilevät edesmenneen isännän olleen jonkun pahamaineisen rosvopäällikön poika. Yleisimmät tarinat liittyvät kuitenkin paikalla vuosisata sitten mestattuun nuoreen neitoon, joka kuoli tuntemattomista syistä, ja löydettiin seuraavana päivänä kuin ikuiseen uneen vajonneena. Paikkaa on siitä asti pidetty hyvyyden siunaamana, sillä väitetään, että nykyinen omistaja muistuttaa kuollutta tyttöä kovasti.

Lordi Armen

Lordi Armen on Redefernin kaikista vaikutusvaltaisimman ja rikkaimman aatelissuvun päämies ja pääperheen isä. Hänellä on kuvankaunis vaimo Katarina ja kolme lasta; esikoinen tytär Vera ja tämän kaksi nuorempaa veljeä.

Armen on kotikaupungissaan varsin pelätty, mutta myös kunnoitettu mies. Tämä taitava politikoija on nostanut aikaisemmin matalan statuksen sukunsa yhden Crestevan nimekkäimpien aatelissukujen joukkoon. Tämä on saanut Kuninkaalta arvonimen Lordi kotikaupunkinsa edestä tekemiensä taloudellisten ja poliittisten muutosten myötä.

Mustalaissoittaja Ravine

Ravine on kaunis, eloisa ja erittäin temperamenttinen mustalaissoittaja, josta monet ovat kerinneet kuulemaan. Sille miksi Ravine ei kulje oman karavaaninsa mukana ei tunneta, eikä tästä tietoa saa irti ellei tunnelma ole oikea. Joissain paikoissa kerrotaan tarinaa mysteereihin verhoutuneesta tummasta kaunottaresta, joka ottaa vain sen hetken itselleen jonka haluaa – yksi entisitä rakkaista oli kuulemma haltia eteläisestä osasta Crestevaa. Ravine kulkee yhdessä sisarensa Tamaran kanssa. Ravine soittelee, ja Tamara ennustaa ruuan ja majapaikan maksuksi. Ravine ei kauaa yhdessä paikassa viihdy.

Mustalaisennustaja Tamara

Tamara on tumma ja henkevä mustalaisennustaja, ja Tamara tunnetaankin kautta Crestevan valtion kaikista taitavimpana ennustajana mitä raha voi löytää. Sanotaankin, että Tamaran antama ennustus tulee aina toteen, ja tämä on näkijöistä vahvimpia. Tamaraa ei kuitenkaan koskaan saa pakotettua ennustamiseen, vaan nainen määrää tiukasti tahdin. Tamara on monien muiden mustalaisten tapaan eloisa ja hieman temperamenttinen, mutta tämä on hieman sisartaan Ravinea hillitympi. Tamara matkustaa yhdessä sisarensa kanssa Ravinen soittaessa ja Tamaran ennustaessa majapaikan maksuksi. Ravinen levotoman luonteen ja lukuisten rakastajien takia he eivät kauaa yhdessä paikassa viihdy.

Kauppias Wilhelm

Wilhem on kauppias joka tunnetaan siitä, että hänen kauppatavaransa onnistuu suurimman osan ajasta väistämään ryöväreiden asettamat väijytykset ja sikäli kokee hyvin vähän tappiota varastetun kauppatavaran muodossa. Kunhan hinta on tarpeeksi korkea, Wilhelm on valmis suunnittelemaan muillekin kauppiaille tai riittävän rikkaille matkalaisille turvallisia reittejä, mutta nämäkin reitit ovat turvallisia vain sen kerran. Salaisuuksiaan aiheeseen liittyen Wilhelm ei luovuta millään, sillä totuus on aina tarua ihmeellisempää ja Wilhelm on aina valmis tienaamaan hieman lisää kultaa.

Kauppias Torke

Torke on alunperin etelänmailta, ja moni arvaileekin tämän syntyperiä. Kauppiaaksi hän ryhtyi jo teinivuosinaan, ja pitkän työrupeamansa ansiosta tämä on saanut suuren kunnian päästä tekemään kauppaa kääpiöiden kanssa – jotain mitä hyvin harvalla on mahdollisuus päästä tekemään. Torkea pidetään hyvin kunniallisena, ja tämä useimmiten ylläpitääkin kuvaa, se kuitenkin on vain hyväksi kaupanteolle. Juopuessaan hänellä on kuitenkin paha tapa alkaa kehuskelemaan teoillaan ja saavutuksillaan.

Vaeltaja

Vaeltajaksi kutsutaan yhtä tiettyä mysteereihin verhoutuvaa omien teidensä kulkijaa, ja siksi hänestä onkin muodostunut suuri taru etenkin Crestevan pohjoisosissa. Tarut kertovat tummaan verhoutuvasta taitavasta taistelijasta, joka samoaa pitkin synkkiä metsiä vain aseensa turvanaan. Hänen uskomaton taitonsa miekan kanssa onkin hien, veren ja kyynelten takana, ja hän on aina hiomassa taitojaan. Harva olento Uolasin pohjoispuolella kykenisi haastamaan hänen taitojaan.

Metsäläisnoita Noreennessa

Ne jotka tietävät ja uskovat metsäläisnoituuteen, ovat varmasti kuulleet noidasta nimeltä Noreennessa. Noreennessa on yksi vahvemmista metsäläisnoidista, ja on kunnoitettu jopa oman kansansa keskuudessa tästä syystä. Noreennessa on sekä taitava parantaja, että kykenevä kirousten laatija, eikä moni kykene tekemään mitään naisen loitsuille. Noreennessa on hyvin omapäinen ja omalaatuinen, eikä tervejärkinen lähde häntä haastamaan.

Virvatuli

Virvatulet tai aarnivalkeat ovat tulia tai valonlähteitä, joita havaitaan yleensä pimeässä asumattomilla alueilla lähellä maan- tai vedenpintaa tai aivan pinnassa. Virvatuli on muodoltaan joko liekin kaltainen, valopallo tai hahmoton. Virvatulia on eri värisiä. Joidenkin virvatulten kerrotaan hyppelehtivän, vaappuvan tai huojuvan, tai jopa liikkuvan paikasta toiseen. Kerrotaan usein, että virvatulet katoavat tai etääntyvät kauemmas, kun niitä lähestyy.

Virvatulia esiintyy yleensä samoilla paikoilla tai alueilla toistuvasti, ja joillakin paikoilla niistä on pitkä kansanperine. Virvatulet ovat yleensä hiljaisia, ja niitä nähdään hiljaisilla seuduilla. Virvatulen on jopa kerrottu kadonneen, kun on pidetty kovaa ääntä. Toisaalta joihinkin aarnihautoja koskeviin kansanperinteisiin liittyvät paikalta kuuluvat oudot äänet.

Sana virva tarkoittaa jotakuinkin väreilyä, häilymistä ja lepattamista. Virvatulet vaikuttavat monista luonnottomilta tai yliluonnollisilta. Niitä tavataan nähdä etenkin vesistöjen lähellä, mutta yksi tarina kertoo sellaisen ilmestymisestä mökin tupaan.

Crestevassa on ollut käsityksiä, joiden mukaan virvatulet ovat henkiolentoja tai henkiolentojen valoja, joilla ne houkuttelevat ihmisiä eksymään tai vahingoittumaan. Vaappuvia virvatulia on voitu pitää lyhtyinä, joita joku olento kantaa pimeässä.

Pohjois-Crestevassa uskottiin, että aarnivalkean alla saattoi olla aarre, jonka arvometalleja aarteen haltia kiillotti tai puhdisti liekillä. Aarnihauta oli aarrekätkö, jota vartioi aarniksi kutsuttu haltia. Virvatulien uskottiin palavan aarnihaudoilla varsinkin juhannusyönä. Silloin ne ilmoittivat aarteen sijaintipaikan.

Virvatulet on usein liitetty myös kummitteluun. Vanhan perinteen mukaisesti varsinkin hautausmailla ja kalmistoilla, tai surma- tai onnettomuuspaikoilla nähtyjä virvatulia pidetään ihmisten sieluina. Eräiden liekkiä muistuttavien virvatulten nimitys on ollut liekkiö. Liekkiö on ajateltu esimerkiksi aavelinnuksi tai lapsen sieluksi.

Tulikettu

Jotkut metsästäjät kertovat tarinoita ketuista, joiden turkki elää kuin oikea tuli. Ketteräliikkeisenä eläimenä tästä ei ole tarkkoja kuvauksia tai näköhavaintoja.

Monet metsästäjät väittävät tämän olevan enne suuresta muutoksesta, oli se sitten vallanvaihto, metsäpalo, sota tai muu.

Metsäläisten keskuudessa tulikettua pidetään merkkinä sisäisestä konfliktista ja kenties herätyksenä itsekeskeisyydesta. Tulikettuja koetaan nähneen eniten Crestevan aavikon laitamilla, joka sijaitsee keskiosissa maata.

Feeniks

Feeniks tai feenikslintu on myyttinen, pyhä tulilintu.
Linnun sanottiin elävän kerrallaan joko 500, noin tuhat tai 1461 vuotta, ja olevan häikäisevän kaunis punakultaisissa höyhenissään. Tarinan mukaan aikansa tullessa täyteen feeniks rakentaa itselleen kanelipuun oksista pesän ja sytyttää sen, jolloin pesä ja lintu itse palavat roihuten tuhkaksi. Tuhkasta nousee uusi nuori feenikslintu, joka kokoaa edeltäjänsä tuhkat mirhaiseksi munaksi ja vie sen kotimailleen. Sanotaan myös, että feenikslintu tulee aina kun apua kipeimmin tarvitsee ja feeniksin kyyneleet parantavat jopa kuolemasta.
Vaikka kuvaukset linnun ulkonäöstä ja elinajasta vaihtelevat. Se omaksuttiin jälleensyntymisen, kuolemattomuuden ja kuolemanjälkeisen elämän symboliksi.
Tarujen mukaan maailmassa oli vain yksi feeniks kerrallaan.

Kraken

Kraken on merimiestarinoissa esiintyvä valtava merihirviö, joka saattoi hyökätä laivojen kimppuun ja vetää ne syvyyksiin. Se oli puoliksi mustekala ja puoliksi rapu, joidenkin lähteiden mukaan jättiläiskalmari.

Se kykeni tekeytymään täydellisesti saareksi, ja odottamaan sille rantautuvia merimiehiä. Tämän jälkeen kraken paljastaisi todellisen luonteensa ja söisi merimiehet. Kraken myös kykeni uppottamaan kokonaisia laivoja tarrautumalla lonkeroillaan aluksen mastoihin ja vetämällä sen miehistöineen merenpohjaan. Uskottiin myös, että kraken saattoi nukkua meren pohjassa vuosisatojen ajan heräämättä kertaakaan.

Seireeni

Seireenit ovat naispuolisia olentoja, joiden ulkomuoto on ihmisen ja lintujen sekoitus. Seireeneillä on naisen pää ja hiukset sekä puolet vartalosta, kotkan siivet ja pitkät mutta lintumaiset jalat. Jaloissa ja siivissä on terävät kynnet niin kuin lepakoilla. Kauniilla laulullaan seireenit houkuttelivat merimiehiä vastustamattomasti luokseen ja sitten repivät heidät kappaleiksi.

Merenneito

Merenneito eli vedenneito on taruolento, meren valtijatar, jonka tunnistaa jalkojen sijaan lantiosta alkavasta pyrstöstä ja pitkistä hiuksista. Merenneito on kaunis, siro, pitkähiuksinen nainen, joka elää vedessä ja hengittää sen alla yhtä hyvin kuin ilmassa. Merenneito muistuttaa suuresti seireenejä, laulullaan lumoavia naisen yläruumiin ja linnun alaruumiin omaavia lumottaria.
Miespuolinen merenneito on vetehinen. Vetehinen saattoi olla hukkuneen sielu, joka pyrki houkuttelemaan eläviä hukkumaan. Vetehinen saattoi nousta maallekin ja tulla houkuttelemaan maan asukkaita veteen.

Lohikäärme tai Louhikäärme

Lohikäärme on suuri liskomainen taruolento, joka tunnetaan tarustoista kautta maailman. Lohikäärmeet ovat hahmoltaan yleensä matelijamaisia, suomuisia tai sulkapeitteisiä ja siivekkäitä, joskus neli- ja joskus kaksijalkaisia petoja. Usein lohikäärmeet pystyvät syöksemään tulta.

Louhikäärmeet ovat ikivanhoja, älykkäitä olentoja, joiden suhtautuminen ihmisiin on enimmäkseen neutraalia. Ongelmat johtuvat ihmisen aiheuttamasta epätasapainosta ja elinalueiden kohtaamisesta

Tällöin yleensä lohikäärmeet eroavat toisistaan kokonsa puolesta sekä siinä, mitä ne sylkevät suustaan. Perinteisesti lohikäärme sylkee tulta, mutta ne voivat sylkeä myös vaikkapa jäätä, salamoita tai happoa.

Wyrmi

Louhikäärmeen etäinen sukulainen, jota pidetään itse lohikäärmettä tyhmempänä ja pienempänä versiona. Vuoristolaisten keskuudessa sitä pidetään enemmän kuin karjana, sillä vuoristolaisten yksi keskeisimmistä tulonlähteistä on wyrminektari, jonka tekotapaa ei ole jaettu kenellekään muulle.

Wyrmit ovat noin hevosen kokoisia suomukkaita liskomaisia olentoja, joilla on lepakon siipiä muistuttavat nahkaiset siivet. Osa wyrmeistä kykenee hengittämään tulta tai jäätä. Wyrmien hampaat ovat äärimmäisen terävät, eikä ole suositeltavaa saada niiden puremaa.

Aarnikotka ja Hevoskotka

Aarnikotka on taruolento, jolla on kotkan pää, siivet ja jalat etujalkoina sekä leijonan vartalo, takajalat ja häntä.. Joskus sillä on myös käärmeen tai skorpionin pyrstö.

Aarnikotkien uskottiin vartioivan kulta-aarretta. Tarinoiden mukaan aarnikotkat repisivät kappaleiksi varkaat, jotka yrittäisivät varastaa kullan. Aarnikotkat rakensivat tarun mukaan pesänsä kullasta ja niiden munat olivat arvokkaita jalokiviä. Aarnikotkan ja hevosen harvinaista risteytystä kutsutaan hevoskotkaksi. Joissain taruissa aarnikotka söi jopa norsuja.

Aarnikotkia pidettiin hyvinä ja vahvoina vartijoina, joten niiden kuvia laitettiin mielellään hautoihin ja pyhiin esineisiin. Luultavasti aarnikotkaa pidettiin pyhänä, mutta sen palvonnasta ei ole tarkempaa tietoa.

Kansantarinoista

Kansantarinoiden aiheet ovat samankaltaisia kuin monissa muissakin maissa ja kulttuureissa; aiheisiin päätyvät suuret ja viisaat velhot, erilaiset prinsessat ja lohikäärmeet, suuret taistelut (uljaat, isot, sankarilliset ja epätodennäköisesti voitetut). Altavastaavasta voittoon on rakastettu ja usein toistettu tarinan raami.

Soturit ja ritarit jotka ovat tehneet urotöitä ovat vielä hieman uudempia tarinoita, joita usein kerrotaan kokemusten värittäminä. Mystiset vaeltajat, jotka pitäytyvät omissa oloissaan, ja vain joskus saapuvat paikalle auttamaan heikompiaan.

Erilaiset hengelliset kokemukset ovat varsinkin illasaikaan ja kuolleiden muistopäivän aikaan erittäin suosittuja aiheita, ja jokaisella muorilla ja vaarilla on varmasti omansa jaettavaksi; unessa kohdatut rakkaat/tiennäyttäjät/neuvojat/henget/kuolema, kuoleman porteilla nähdyt ihmeet, hallusinaatiot tai niinä pidetyt tilanteet jotka vaikuttivat jotenkin ympäristöön, mystisen olennon kohtaaminen sumussa ja usein myös keskustelut niiden kanssa.

Rikkaan eläinkuntansa ja tarueläinten myyttien kautta myös tarueläinten näkeminen ja kohtaaminen ovat keskeisiä.